Keväällä koulujen loputtua Ellin perhe pakattiin omaan Helmi-laivaan, jolla puksutettiin kesäpaikkaan Saukonsaaren Aumaniemeen. Mukaan otettiin tietysti myös kotieläimet. Syksyllä koulujen alettua tultiin takaisin kaupunkiin Linnankadun taloon.

�

N�kym� Olavinlinnan tornista kev��ll� 1939 ensimm�isen kaupunginosan rantaa pitkin l�nteen. Etualalla Tallisaari, Riihisaari, Koulukadun uimalaitos ja Kerttulan sauna. Oikealla N�lk�linnan torni.

�

1920 ja -30 luku olivat Savonlinnan huvilaelämän kukoistuskautta. Herrasväkeä tuli ympäri Suomea viettämään kesiä Saimaan saarille rakennettuihin huviloihin. Paikallinen herrasväki läksi heti koulujen loputtua perheen kanssa veneellä saareen.�

Takaisin muutettiin elokuun viimeisinä päivinä, juuri ennen koulun alkua. Äiti ja lapset viettivät maalla koko kesän. Koska kesälomia ei ollut, isä jäi kesäksi kaupunkiin. 1920-luvun alkupuolella vuosilomat tulivat kuitenkin lakisääteisiksi.�

Muutto maalle vaati rouvalta paljon etukäteissuunnittelua, koska huviloilla harvoin säilytettiin huvilavarusteita yli talven. Kaupungista otettiinkin yleensä mukaan liinavaatteita, astioita, ruokatavaroita, tyhjiä mehupulloja ja hillopurkkeja. Koululaisten kasviprässi ja pöytähopeatkin oli syytä muistaa ottaa mukaan.

Huvilalla elettiin saman aikataulun mukaan kuin kaupungissakin. Kesäpäivä alkoi kahdeksalta ja yhdeksän tienoilla juotiin aamukahvi. Puoliltapäivin oli tarjolla lounas, iltapäiväkahvi tarjottiin kolmen maissa ja illalla kuuden aikoihin syötiin päivällistä, jolle isä oli usein saapunut kaupungista. Ruoan valmistuksesta vastasi mukaan otettu palvelijatar. Rouvalle kuului lasten kasvatus, talouden organisointi sekä kutsujen ja vierailujen järjestäminen. Taloustöitä hoitavien palvelijattarien lisäksi mukana saattoi olla myös piikoja, jotka auttoivat lasten- ja puutarhan hoidossa.

�

�

�

�

Kesäisin syötiin kevyesti ja yksinkertaisesti. Ruokavalioon kuului paljon kalaa soppana, paistettuna, halstrattuna, savustettuna ja hiillostettuna. Kesän herkku oli jäätelökirnulla tehty kotijäätelö. Puutarhasta pöytään saatiin rabarberiä, marjoja, kasviksia ja juureksia. Lähitaloista haettiin myös perunoita, voita, maitoa ja munia. Mitä omasta puutarhasta tai lähitaloista ei saatu, tilattiin kaupungista.

Tärkeä tapahtuma huvilalla oli iltapäiväkahvi, joka nautittiin vehnäsen kera verannalla tai luonnossa. Muut ateriat syötiin yleensä sisätiloissa.

Muuhun päiväohjelmaan kuului puutarhan ja ympäristön kunnosta huolehtiminen. Lapset hoitivat kasvimaiden kastelun ja kitkemisen, veden noutamisen ja käpyjen keräämisen. Lisäksi� loppukesästä työllisti marjojen kerääminen, kasvimaan sadonkorjuu ja säilöminen

Naiset tekivät lisäksi käsitöitä, miehet kalastivat ja metsästivät. Lapset leikkivät, uittivat veneitä, onkivat mato-ongella, soutelivat tai meloivat kanootilla. Koululaiset joutuivat myös keräämään kasveja kansioihin ja kertailemaan kouluasioita. Tärkeä seurustelumuoto oli myös yhdessä soittaminen ja laulaminen.

Huvilalla pukeuduttiin samoin kuin kaupungissakin, siististi ja arvokkaasti. Poikien kesävaatetuksena oli tavallisesti merimiespuku, joka oli ensimmäinen varsinainen lapsille suunnattu muotivaate. Tytöillä oli päällään leninki. Ylioppilaat pitivät kesäisin ylioppilaslakkiaan.

Kesällä ohjelmassa olivat myös riippumatossa loikoilu, huviretket, pelit, kestit ja nimipäiväkutsut. Vene- ja kävelyretkien kohteena olivat näköalapaikat, uimarannat ja rantakalliot.�

Retkillä kahvi nautittiin luonnossa. Uiminen oli lasten hupia. Naiset eivät juurikaan uineet, koska uimapuvun vaihtaminen ilman uimahuonetta ei ollut soveliasta. Koko perheelle sopiva huvittelumuoto oli kroketti, jota usein pelattiin myös vieraiden kanssa. Kroketin lisäksi pelattiin tennistä, pingistä, koronaa ja erilaisia korttipelejä kuten Mustaa Pekkaa. Huviloilla kävi runsaasti vieraita, jotka viipyivät vierailulla useitakin viikkoja. Juhannuksena huvila koristeltiin koivuilla, lippu vedettiin salkoon ja rantaan sytytettiin kokko.

Kesällä Savonlinnan Kylpylälaitoksella järjestettiin erilaisia juhlatilaisuuksia kuten resettijuhla, kylvettäjättärien juhla ja Olavinjuhla. Vaihtelua arkeen toivat myös joka keskiviikkoiset ja lauantaiset tanssiaiset, joissa sotilassoittokunta soitti sekä taiteilijavierailut.