Ellin vaatehuone > Muoti 1920-luvulla > Ulkonäkö ja kauneusihanteet

 

puku1.jpg (68212 bytes) 

Kuva 1900-luvun alku. Aug. Schuffert, Tampere.

puku2.jpg (78233 bytes)

Kuvattu Puumalassa (Fia Lindh).

 

Naisen asema oli ensimmäisen maailmansodan aikana muuttunut kaikissa yhteiskuntaluokissa. Nainen oli tullut miehestä riippumattomammaksi ja ajan ihannenaiseksi julistettiin itsenäinen toverityttö. Naisylivoimasta johtuen paljon naisia säilyi naimattomana ja myös perinteisten kotiäitien rooli muuttui. Koulutusväylät avattiin naisillekin ja lahjakkailla oli mahdollisuus edetä uralla myös kodin ulkopuolella. Uutta oli myös syntyvyyden säännöstely ja funktionalismin julistama tarkoituksenmukaisuus kotitalouksissa.

Muoti julisti nuoruutta ja uutuutta. Polvipituisen, kaavoiltaan suorakaidemuotoisen puvun uskottiin edustavan naisen äärimmäistä vapautta, sillä sen huoltaminen, peseminen, silittäminen ja parsiminen helpottuivat.

Muodikas polkkatukkakin säästi naiselta useita tunteja aikaa viikossa. Sukupuolten läheneminen (ei kuitenkaan tasa- arvoisuus) ilmeni naisen poikamaisessa puvussa.

Kesti kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin poikatyttö oli muotoiltu. 19 20-luvun alussa vyötärö oli vielä kohdallaan ja hameen helmat nilkoissa. Juhlapukumuodissa loistivat räikeät teatterivärit. Kankaiksi alkoi tulla ohuita silkkikankaita, joissa välkehti paljetteja ja kivihiilihelmiä sekä itämaisia aiheita, riikinkukkoja, paratiisilintuja, suihkulähteitä ja lootuksenlehtiä. Muotiin tulivat myös kudotut jersey-paidat ja housupuvut.

Kasvoja ehostettiin aluksi varovaisesti. Ehostuksen keskipisteenä olivat silmät. Kosmetiikan tuottajista tunnetuimmiksi nousivat Max Factor, Nivea ja Elisabeth Arden. Myös Coco Chanelin vuonna 1921 markkinoille laskema nimikkohajuvesi Chanel5 jäi yhdeksi vuosikymmenen symboleista. 

Asusteissa muotia olivat vanhoista rahoista tehdyt vyöt, turkikset ja helmet, jotka roikkuivat selänkin puolella sekä ranteissa ja nilkoissa. Päissä oli kellohattuja, linnunsulin koristeltuja nauhoja ja otsapantoja.

Aurinkokylpyjä otettiin vapaa-ajalla ja niiden terveellisyyttä korostettiin funktionalismin julistuksen mukaisesti. Aurinko, ilma, uiminen, kylpeminen ja liikunta omaksuttiin tärkeiksi elementeiksi tulevan sukupolven kasvatuksessa.

Alusvaatemuodissakin tapahtui muutoksia. Naiset luopuivat korseteista ja vetivät päälleen joustavammat liivit. Rintoja yritettiin litistää erilaisilla siteillä poikamaisen vaikutelman aikaansaamiseksi.

 

puku5.jpg (57919 bytes)

Kuvausaika 1890-luvun alku - 1917. A. Sihvonen, Savonlinna

puku3.jpg (61317 bytes)

Kuva 1900-luvun alku. A. Sihvonen, Savonlinna.

 

puku4.jpg (55295 bytes)

 

Kuva 1900-luvun alku. A. Sihvonen, Savonlinna.

Savonlinnan kaltaiseen pikkukaupunkiin 1920-luvun muodin kuumimmat virtaukset ehtivät vasta viiveellä. Pukumuodissa vaikutti vielä 1890-luvulta alkanut jugend. Naiset pukeutuivat lanteilta tiukkaan ja alaspäin levenevään kello- tai sateenvarjohameeseen. Kellohameeseen ommeltiin lukuisia kiilamaisia kangaskaistaleita, kun taas sateenvarjomallissa oli vain yksi sauma. 

Hameet olivat täyspitkiä, koska nilkkojen paljastamista ei pidetty sopivana. Nilkkojen näkymisen esteenä oli vielä paksu alushamekerros. Kapeata vyötäröä korostamassa oli usein laskoksin, pitsein tai helmin koristeltu vyö. 

Yksinkertaisten hameiden vastakohtana olivat puvun runsaasti koristellut yläosat, jotka muistuttavat muhkeata kyyhkysenrintaa. Yläosat saattoivat olla moninkertaisesti laskostettuja tai pitsein ja nauhoin ja pienin napein koristeltuja. Hihat muistuttivat muodoltaan lampaan lapoja. Muhkeat hihat ja leveät helmat korostivat vyötärön kapeutta. Irtokaulukset ja kalvosimet olivat muotia samoin kuin korkeat kauluksetkin.

1920-luvun loppupuolella muotiin tuli ns. t-siluetti, entisen kyyhkysenrintaan rinnastetun s-siluetin sijaan. T-siluetin linjan hameet olivat pitkiä, kapeita ja tyköistuvia. Kaulusmuotiin tuli kauluksettomuus sekä ns. Peter Pan kaulukset. Yläosan hihan pituus lyheni ja pitkät hansikkaat tulivat muotiin.

Pukumateriaaleina käytetyimpiä olivat puuvilla, pellava ja silkki. Niiden rinnalle alkoi kuitenkin tulla ripsi, tafti, sametti, plyysi, pikee ja eritoten alusvaatteissa ja sukissa käytetty tekosilkki eli raion. Sukat muuttuivat vuosikymmenen aikana mustista ihon väriä tavoitteleviksi ruskeiksi. Pukujen väreistä muodikkaimpia olivat vihreä, lila, sininen ja klassinen musta.

1900-luvun alkupuolella naiset alkoivat käyttää kävelypukuina yksinkertaisesti leikattuja kellohameita sekä lyhyitä takkeja, joiden alla oli yksinkertainen kauluspusero ja jopa solmio. Päähänkin saatettiin miesmäisesti laittaa olkihattu. Kävelypuvun alla pidettiin yhä korsettia.

Hattumuoti oli ylellistä. Hatut oli koristeltu ylenpalttisin kangaskukin, pitsein, paljetein, helmin, strutsin- ja paratiisilinnunsulin sekä linnunsiivin. Hatut kiinnitettiin 15-30 cm pitkillä koristelluilla hattuneuloilla.

Iltapukujen kanssa naiset käyttivät vaaleita ja käsin kirjottuja, joko satiinipintaisia tai vuohennahkaisia kenkiä, joissa oli ns. mäyräkoirakorot ja terävä, pitkä kärki. Kävelypuvun kanssa käytettiin pitkävartisia, korkeakorkoisia, joko nappi- tai nauhavarsikenkiä.

Miehen puvussa muutokset olivat vähäiset. Arkipuvun kanssa käytettävään paitaan omaksuttiin joko hyvin leveä ja kaksinkerroin taiteltu tai yksinkertainen tärkätty kaulus. Miehisestä rationaalisuudesta kielivät valmiiksi solmitut rusetit ja niskasta kiinnitettävät resorisolmiot. Kalvosimetkin olivat irralliset ja tärkätyt. 

Arkipuvun lyhyt takkimalli jätti jälkensä myös juhlapukuun synnyttäen lyhytmallisen mustan päivätakin, smokin, joka syrjäytti osittain pitkähännyksisen frakin ja jota käytettiin mustan rusetin kanssa. Piippu tai paperossi kuuluivat myös selkeästi 19 20-luvun miesten maailmaan, joskin tupakointi alkoi saavuttaa suosiota myös "poikatyttömäisten" naisten keskuudessa.

Pojat käyttivät polvihousuja rippikouluikään, jonka jälkeen siirryttiin kokopitkien housujen käyttöön. Polvihousujen kanssa käytettävät sukat pysyivät ylhäällä sukkanauhojen ja napitettavien liivien avulla. 

Pojille ensimmäiseksi varsinaiseksi muotiasuksi nousi 1920-luvulla merimiespuku sekä lakki, jossa edessä luki Suomi. Poikien kesäiseksi hiusmuodiksi varsinkin keski- ja alemmissa luokissa alkoi tulla millinkoneella leikattu "kesätukka". Kesätukka leikattiin heti kesäloman alkaessa, jotta se ehti kasvaa normaaliin pituuteensa koulunalkuun mennessä.