Ellin vaatehuone > Muoti 1920-luvulla > Ulkonäkö ja kauneusihanteet

laiha

 

 

1900-luvun alkupuolella lihavuutta ihannoitiin. Lihavuus oli rikkauden mitta ja laihoja olivat vain köyhät. Lehdissä mainostettiin lukuisia lihotuslääkkeitä. 

1920-luvulla alettiin kuitenkin korostaa sopusuhtaisemman vartalon kauneutta.  Naisilla sopusuhtaisen vartalon muokkaajina toimivat vieläkin valaanluukorsetit, jotka kiristivät pyöreämmänkin vyötärön kapeaksi.

hiukset

Naisilla ja tytöillä piti olla pitkät hiukset. Naisten hiukset olivat nutturalla ja tyttöjen hiukset leteillä. 

Nutturan ja lettien laittamisessa oli useita variaatioita. Periaatteena oli kuitenkin se, että mitä vanhempi tyttö sen korkeammalle kampaus nostettiin. Juhlissa varsinkin pienten tyttöjen hiukset saivat olla vapaana ja päätä koristi rusetti. Kiharoita hiuksiin saatiin kuumennettavilla käherryspihdeillä. 

Hiuksia ei kuitenkaan pesty usein vaan esimerkiksi Kotiliedessä suositeltu pesuväli oli joka 10. tai 20. päivä. Osasyynä tähän oli perinteinen keuhkotaudin pelko. Hiuksia tuli kuitenkin joka päivä harjata ja kammata noin 10 min. yhtäjaksoisesti. 

Vaaleutta arvostettiin tummuutta enemmän. 1920-luvun loppua kohden alkoi Suomeenkin virrata uusia ihanteita: poikamaisuutta kuten lyhyitä hiuksia alettiin pitää kauniina.

päivettyminen

 

1900-luvun alkupuolella kasvot eivät saaneet päivettyä. Poskissa piti kuitenkin olla terve puna, joka saatiin aikaan kostutetulla punaisella kreppipaperilla tai nipistelemällä poskipäitä. 

Säätyläisnaiset oleskelivat paljon sisällä ja käyttivät ulkona olleessaan päivänvarjoja. Säätyläiset halusivat kalpealla ihollaan erottautua rahvaasta, joka päivettyi ulkotöissä. 

Kun teollistumisen seurauksena yhä useampi rahvaasta alkoi työskennellä tehtaissa, joissa päivettymiseen ei ollut mahdollisuuksia, kalpeuden ihanne menetti merkityksensä. Aurinkokylvyt tulivat 20-luvun loppupuolella jopa muotiin.