Sankka joukko herrasv�ke� kankain ja k�ynn�ksin koristellulla
Olavinlinnan Suurella linnanpihalla.
N�ht�v�sti Olavin p�iv�n juhlat
29.7.1907. Juhlat alkoivat Olavinlinnassa, miss� juotiin kahvit,
kuunneltiin kuorolaulua ja tanssittiin. P��juhla oli illalla
Kylpylaitoksella. Valokuvaaja A. Sihvonen.
P��asiallisesti herrasv�ke� Olavinlinnan linnanpihalla muurilta
n�htyn�. Valokuvaaja
A. Sihvonen, 29.7.1907. |
PUHEKIELI
Itsen�isyyden alkuaikoina Suomen kirjakieli oli viel�
ep�t�ydellinen, eik� kaikille puhekieless�k��n k�ytetyille
sanoille ollut suomenkielist� vastinetta. Suomalainen sivistyneist�
k�yttikin puheessaan paljon ulkomaisia lainasanoja ilmaisujensa
tehostajina. Sanoja lainattiin ennen kaikkea ruotsista ja ven�j�st�,
mutta my�s ranskasta ja saksasta.
Ruotsin- ja ven�j�nkielisten sanojen lainauksella on Suomessa
pitk�t perinteet. Lainasanoja on molemmista suunnista j��nyt my�s
pysyv�sti Suomen yleiskieleen. Ruotsinkielinen sanasto lainautui suomen
kieleen eritoten Ruotsin vallan ajalla, jolloin se oli hallinto- ja
virkakielen�. Kieli v�littyi paikallisille my�s ruotsalaisten
ammatinharjoittajien kautta sek� niin sanotun ky�kkiruotsin levitess�
suomalaisen palvelusv�en k�ytt��n. Suomen yleiskieleen vakiintuneita
ruotsalaista per�� olevia sanoja ovat esim. kirkko, korppu, penkki ja
konttori.
Ven�j�nkielisten sanojen varhaisimpia lainauksia ovat mm. pappi,
raamattu ja risti, joiden arvellaan vakiintuneen nykyiselle Suomen
alueelle jo n. 800 jKr. muinaisven�j�st�. Kielivaikutteita id�st�
levisi my�s ennen varsinaista Ven�j�n vallan vakiintumista runsaasti
my�s kaupank�ynnin v�lityksell�.
Savonlinnan seudulla varsinkin kansan kieleen on Ven�j�n kielest�
v��nnetty erilaisia muunnelmia kuten koussikka = lusikka, muoska =
lapsi ja vossikka = ajuri. Ven�j�n kielest� alueen yleiskieleen
vakiintuneita ilmaisuja ovat my�s esim. savotta ja lotja.
Suomen kieli murteineen oli itsen�isyyden alkuaikoina ennen kaikkea
kansan kieli, josta sivistyneist� erottautui ja halusi erottautua
hienostuneemmalla kielell��n. Sivistyneist�n lainasanojen k�ytt�
olikin my�s tietoista sanoilla pelailua ja huvittelua. Niill�
korostettiin omaa sosiaalista asemaa ja poliittisia aatteita.
Erityisesti saksan ja ranskan kielen taidoilla haluttiin ilmaista
k�ytt�j�n sivistyst�, kosmopoliittisuutta ja kulturelliutta.
Vieraskielinen sanavarasto saattoi olla hyvinkin suppea, mutta kaikkia
tunnettuja sanoja yleens� k�ytettiin.
Suomenmieliset ja suomen kielen puolestapuhujat pit�v�t ulkomaisten
sanojen k�ytt�� ep�sopivana ja lukuisia kirjoituksia, joissa
vedottiin puhtaan suomenkielenk�yt�n puolesta, julkaistiin.
Paheksuntaa her�tti ennen kaikkea se, ett� suomalaista syntyper��
olevat ja suomalaisen koulutuksen saaneet puhuivat suomea kuin
suomenruotsalaiset. Lehdiss� j�rjestettiin my�s kilpailuja, joissa
lukijat saivat keksi� mielest��n parhaita suomennoksia vieraista
kielist� lainatuille termeille. Tavatonta ei my�sk��n ollut en��
se, ett� oppineet pyrkiv�t puheessaan lainaamaan kansalta murresanoja
korostaakseen omaa kansallishenke��n ja suomalaismielisyytt��n. |
