Ellin Opintiellä > Lasten kasvattaminen kunniallisiksi kansalaisiksi > Puistokadun kansakoulu > Luokkakuvagalleria > Puhekieli

 
 

 

3_366.jpg (116860 bytes)

Sankka joukko herrasväkeä kankain ja köynnöksin koristellulla Olavinlinnan Suurella linnanpihalla. 

 Nähtävästi Olavin päivän juhlat 29.7.1907. Juhlat alkoivat Olavinlinnassa, missä juotiin kahvit, kuunneltiin kuorolaulua ja tanssittiin. Pääjuhla oli illalla Kylpylaitoksella. Valokuvaaja A. Sihvonen.

 

23_14.jpg (37480 tavu(a))

Pääasiallisesti herrasväkeä Olavinlinnan linnanpihalla muurilta nähtynä.  Valokuvaaja A. Sihvonen, 29.7.1907. 

PUHEKIELI

Itsenäisyyden alkuaikoina Suomen kirjakieli oli vielä epätäydellinen, eikä kaikille puhekielessäkään käytetyille sanoille ollut suomenkielistä vastinetta. Suomalainen sivistyneistö käyttikin puheessaan paljon ulkomaisia lainasanoja ilmaisujensa tehostajina. Sanoja lainattiin ennen kaikkea ruotsista ja venäjästä, mutta myös ranskasta ja saksasta.

Ruotsin- ja venäjänkielisten sanojen lainauksella on Suomessa pitkät perinteet. Lainasanoja on molemmista suunnista jäänyt myös pysyvästi Suomen yleiskieleen. Ruotsinkielinen sanasto lainautui suomen kieleen eritoten Ruotsin vallan ajalla, jolloin se oli hallinto- ja virkakielenä. Kieli välittyi paikallisille myös ruotsalaisten ammatinharjoittajien kautta sekä niin sanotun kyökkiruotsin levitessä suomalaisen palvelusväen käyttöön. Suomen yleiskieleen vakiintuneita ruotsalaista perää olevia sanoja ovat esim. kirkko, korppu, penkki ja konttori. 

Venäjänkielisten sanojen varhaisimpia lainauksia ovat mm. pappi, raamattu ja risti, joiden arvellaan vakiintuneen nykyiselle Suomen alueelle jo n. 800 jKr. muinaisvenäjästä. Kielivaikutteita idästä levisi myös ennen varsinaista Venäjän vallan vakiintumista runsaasti myös kaupankäynnin välityksellä. 

Savonlinnan seudulla varsinkin kansan kieleen on Venäjän kielestä väännetty erilaisia muunnelmia kuten koussikka = lusikka, muoska = lapsi ja vossikka = ajuri. Venäjän kielestä alueen yleiskieleen vakiintuneita ilmaisuja ovat myös esim. savotta ja lotja.

Suomen kieli murteineen oli itsenäisyyden alkuaikoina ennen kaikkea kansan kieli, josta sivistyneistö erottautui ja halusi erottautua hienostuneemmalla kielellään. Sivistyneistön lainasanojen käyttö olikin myös tietoista sanoilla pelailua ja huvittelua. Niillä korostettiin omaa sosiaalista asemaa ja poliittisia aatteita. Erityisesti saksan ja ranskan kielen taidoilla haluttiin ilmaista käyttäjän sivistystä, kosmopoliittisuutta ja kulturelliutta. Vieraskielinen sanavarasto saattoi olla hyvinkin suppea, mutta kaikkia tunnettuja sanoja yleensä käytettiin.

Suomenmieliset ja suomen kielen puolestapuhujat pitävät ulkomaisten sanojen käyttöä epäsopivana ja lukuisia kirjoituksia, joissa vedottiin puhtaan suomenkielenkäytön puolesta, julkaistiin. Paheksuntaa herätti ennen kaikkea se, että suomalaista syntyperää olevat ja suomalaisen koulutuksen saaneet puhuivat suomea kuin suomenruotsalaiset. Lehdissä järjestettiin myös kilpailuja, joissa lukijat saivat keksiä mielestään parhaita suomennoksia vieraista kielistä lainatuille termeille. Tavatonta ei myöskään ollut enää se, että oppineet pyrkivät puheessaan lainaamaan kansalta murresanoja korostaakseen omaa kansallishenkeään ja suomalaismielisyyttään.

 

49_572.jpg (56454 tavu(a))

Näkymä Seurahuoneen ikkunasta länteen torille 1920-luvun lopulla. Vasemmalla kauppahalli, oikealla Puistokadun koulun katolla Suomen lippu.

 

 

 - Mitä lainasanoja tunnistat oheisesta listasta?

 

- Minkälaista puhekieli nykyään on? Tee kymmenen "uuden" sanan lista ja mieti sanojen alkuperää.

 

 

Tavanomaisimmin puhekielessä käytettiin ruotsalaisia lainasanoja, joita äännettiin henkilöstä riippuen joko alkuperäistä asua tavoitellen tai selkeästi suomalaiseen suuhun sopivaksi muokattuna. Puhekielessä esiintyi ja esiintyy osin vieläkin mm. tällaisia ruotsin kielen lainasanoja:

apteekerska = apteekkarin rouva 

baakelsi = pikkuleipä, leivos 

bordlööppari = pöytäliina 

booga = kirja 

bysti = veistos, rintakuva 

byykkerska = pyykkäri 

fiksua = järkevää 

fingerbori = sormustin 

färjata = värjätä 

förmaak = vierashuone, salonki 

garneerata = koristella 

glassi = jäätelö 

hantaaki = otin 

hattuaski = hattulaatikko 

kahvibrännäri = kahvirännäri 

kahviserviisi = kahvitarjoilu 

kakkuvormu = kakkumuotti 

konttuuri = ruokakomero 

kreemi = kastike 

kretasnekka = kermanekka 

kukkavaasi = kukkamaljakko 

köksä =keittiö 

laivantäkki = laivankansi 

leivänsiivu = leipäviipale 

lööki = sipuli 

muusi = perunasose 

nestuuki = nenäliina 

nimipäiväkranssi = nimipäiväseppele 

pastuurska = pastorin rouva 

pedata = peittää sänky 

prässätä = silittää 

ranssi = uunin reunus  

rullakartiinit = rullaverhot 

röijy = naisten pusero 

saft = mehu 

salusiinit = puoliverhot 

skuurata = pestä lattiat 

steedaus = siivous 

stiili = tyylikäs 

stopata = pysähtyä 

tesäärilusikat = teelusikat 

tiskata = pestä astiat 

trillata = pyöriä, vierrähtää, pudota 

uutmantteli = -päällystakki 

valokuvaraamit = valokuvakehykset 

varttitunti = neljännestunti